Kuullos pyhä vala

Hämeen Rykmentin viimeinen saapumiserä vannoi sotilasvalansa pilvisenä perjantaina 21.2. ja itse sain kunnian olla yksi reilusta kahdesta ja puolestasadasta alokkaasta jotka vannoivat uskollisuutta isänmaalle. Tilaisuus oli juhlallinen ja perinteikäs ja aivan varmasti ikimuistoinen.

Vanhemmat ja pikkuveli olivat mukana seuraamassa valaa ja sen jälkeen tutustumassa meidän yksikköön ja tupaan. Lopuksi käytiin mukessa hernekeitolla ja pannarilla ja käytiin katselemassa kalustoa pihalla. Lomapuhuttelu koitti jo kello 14 ja päättyi kapteenin sanoihin "Voitolla yöhön, Esikuntaeskadroona" ja me vastattiin "Voitolla yöhön, herra Kapteeni". Sitten koitti käsky lomille MARS, ja matka kotia kohti saattoi alkaa. 

Ensi viikonloppu meneekin gineksessä ja hajottaa jo valmiiksi. Mutta tällä kertaa oon varautunut, aion ottaa lukemista mukaan ja nyt on enemmän urheilukamppeita, onpahan sitten tekemistä vapaa-aikana niin ei ehkä ehdi niin paljoa kaipailla kotiin. Lisäksi tänään lähden kassulle omalla autolla, jos iltalomat koittaa niin on mukavempi lähteä niitä viettämään johonkin päin kun ei tarvitse kävely-yhteyksien varassa olla.

Mulla on tässä mukava tuskanhiki pinnassa ja jännittää ihan perkeleesti, pitäisi tiistaina päästä c-kortin tutkinto läpi, toivottavasti ekalla yrittämällä. Eniten pelottaa ajokoe, mä vihaan ajotunteja ja jonkun ammattiautoilijan kanssa ajamista. Keskityn siihen hommaa ja otan sen niin vakavasti ja haluan tilanteesta pois mahdollisimman äkkiä ja sitten sorrun virheisiin. Ja kun teen yhdenkin virheen niin koko suoritus kusee. Oon saanut tästä ihan kiitettävästi noottia ja toivon että huomisilla viimeisillä ajotunneilla pystyn pitämään rauhallisen ja rennon asenteen ja ajatukset mukana. Opettajakin sanoi että kyllähän mä osaan ajaa autoa ja käsittelen sitä hyvin, kaikki riippuu mun asenteesta ja itsetunnosta, pitäisi olla optimistisempi sillä asenne vaikuttaa suoraan suoritumiseen. Mutta ehkäpä tuo menee hyvin, täytyy vaan muistaa keskittyä ja malttaa.

Kulmaan peruuttaminenhan oli mulle aluksi ihan kamalaa, nyt se menee jo aika sujuvasti. Aluksi se oli ihan mieletöntä härväämistä kun en ollenkaan sisäistänyt että mihin suuntaan niitä renkaita käännetään jotta kärry kääntyy sinne kulmaan, ja milloin oikastaan. Mutta kun sen oivaltaa niin se itse suoritushan on helppo. Siitä käsittelykokeesta en stressaa oikeastaan enää, luotan siihen että jos keskityn ja rauhoitun niin se menee kyllä läpi.

Loppuun vielä jotain instagram, räpsyjä. Jos kiinnostaa niin mun instagram löytyy tästä. Sinne päivittelen viikollakin jonkun verran, blogiin kirjoittaminen kun on liian vaivalloista ja aikaavievää..

Nakkisuoja

Kerran jouduin päivystämään kiinnioloviikonloppuna

Kerran odottelin malttamattomana että kello tulee pykälään
ja lomapuhuttelu koittaisi

Siellä ne jotkut taistelijat tetsaa munat turpeessa kun kuskikurssi
istuu +4 tuntia päivässä teoriatunnilla. Itse ainakin viihdyin mutta
nukkuvien miesalokkaiden korkeasta lukumäärästä päättelin että
joillakin teki vähän tiukkaa.

Kerran mietin että miks tuntuu niin hassulta kävellä tuvasta
vessaan. Vilkasin peiliin ja huomasin että tukkahan se siinä
vallan valtoimenaan hulmuaa, ei siitä kukaan matkalla
kuitenkaan huomauttanut, ei niitä hirveesti kiinnosta.

Alokas Nönnönnöö matkalla tv-tupaan. Hennalassa on niin
kylmä ettei puhettakaan että pikkumustissa ja t-paidassa menisin
tv-tupaan, tuolla vilustuu suunnilleen sisätiloissakin..

Torstaina alokas, perjantaina lentosotamies ja ensi perjantaina oppilas!