Aukkikuulumisia

Onnellinen taistelija onnistuneen tetsin jäljiltä!

Niin se AUK1 on hujahtanut jo melkein puoleen väliin ihan huomaamatta ja ilman yhden ainotta blogipäivitystä! Lomia en ole jaksanut tuhlata koneen ääressä istuskellessa vaan ihan huoletta keskittynyt perheen kanssa oleskeluun, lepäilyyn ja rentoutumiseen.

Aukissa menee ihan hienosti. Myönnettäköön että on ollut hajotuksen hetkiä, vaikka leiritkään eivät ole vielä alkaneet. On ollut vaikeempia hetkiä mutta on ollut myös ihan huippuhetkiä. Parhaimpia muistoja tähän mennessä ovat olleet kaikki motolinjaan liittyvät jutut. Ajoneuvojen tyyppikoulutus oli törkeen hauskaa, ajettiin pari päivää kasarmilla vanhojen kuskien kanssa ja tutustuttiin eri ajoneuvojen vaihteistoihin ja muihin ominaisuuksiin. Itse koin jänniä hetkiä kun 8x8 Eemeli upposi akseliaan myöten mutaan ja saatiin käytännön vinssausharjoitus kun sitä ei muuten saatu liikkeelle. Ens kerralla kun joku sanoo "kyllä tästä pääsee, polje vaan lisää kaasua" niin en usko, oli kohtuullisen nöyryyttävä nainen ratissa -hetki.

Lisäksi meillä on ollut ammattipätevyystunteja ja ajokorttijuttuja. Se c-kortti napsahti taskuun myöskin, teoriakoe meni ekalla läpi, käsittelykokeessa kävin kahdesti ja ajokoe meni kerralla läpi. Käsittelykokeen eka kerta meni puihin ihan vaan jännityksen takia, seuraavalla kerralla aikaa menikin sitten vaan 7 minuuttia koko suoritukseen eikä ongelmia ollut ollenkaan. Ajokokeessa stressasin ihan törkeesti, mutta sain hillittyä hermoni ja kaasujalkani siinä määrin ettei suurempia moitteita tullut.

Inssijännityskuva

Tyyppikoulutus on kivaa ja webasto

Muuten me ollaankin sitten sykitty auk-tyyliin ihan huolella. Meiltä vaaditaan aika paljon ja meillä on ollut ihan täyteen buukattuja päiviä. Iltavapaille ei ole ollut asiaa kun illoiksi on määrätty lukupalvelua. Mulla on mennyt kokeet hyvin, kaikista tullut noin keskivertopisteet tai sitä paremmat. Nyt ei ole enää AUK1 aikana kokeita, onneksi. Lukeminen on ollut kyllä ihan mukavaa, saa vähän rauhottua muun sykkimisen jälkeen ja opiskella teoriassa niitä asioita joita sitten leirillä opetellaan käytännössä.

Parasta on gines, tyhjä tupa ja oma rauha!

Päivärahat tuli, päivärahat meni

Seuraavat viikot meneekin metässä sykkiessä. Tai no ensi viikolla on nelipäiväinen motoleiri joka sinäänsä ei ole sykkimistä sanan varsinaisessa merkityksessä mutta onhan se nyt haastavampaa ajella siellä metsässä kuin kasarmialueella. Sitten seuraavalla viikolla on nelipäiväinen puolustusleiri ja sen jälkeisellä viikolla nelipäiväinen hyökkäysleiri johon sisältyy myös kiväärilinjan tutkinto. Toi tutkinto pelottaa jo valmiiksi, nään siitä nyt jo painajaisia ja heräilen keskellä yötä pohtimaan sitä. En oo mitenkään innokas muutenkaan tuolla metsässä juoksentelemaan, maastossa en oo ihan vahvimmillani ja kun tutkinnon on tarkoitus olla fyysisiä ja henkisiä rajoja koetteleva hajottava kokemus, mua hajottaa jo valmiiksi. Yritän uskotella itelleni että metässä on nyt kivempaa kun ei tarvitse pukea lumipukua ja kamalaa vaatekerrosten määrää päälle yms, mutta en vaan osaa asennoitua metsäleireihin mitenkään järin positiivisesti.. Mutta noiden leirien jälkeen mulla alkaakin ammattipätevyysviikko ja samalla viikolla loppuu AUK1, mikä tarkoittaa sitä että pian pääsen niihin autohommiin joihin tänne halusinkin tulla.

Auk sykkii lomillakin..

Meillä on ollut jonkin verran koulutuksia joita ollaan siis itse pidetty vertaisillemme. Itse tykkään noista kovasti, johtaminen on ollut suhteellisen helppoa mulle. Silti oon tyytyväinen ettei mun tarvitse alkaa alokasryhmän ryhmänjohtajaksi, en jaksaisi kokea P-kautta uudelleen. Enkä koe suurta tarvetta muutenkaan kiusata tulevia mortteja.

Oon ollut valitettavasti kipeenä viime aikoina, jouduin ihan aamuvastaanotollekin lähtemään kahtena päivänä. Tauti ei ota vieläkään laantuakseen, kurkku on törkeen kipee, limaa ja kaikkea muuta on poskiontelot ja kaikki tulvillaan ja lisäks yskittää ja on nuha.. Vastustuskyky kun on tällä hetkellä niin matalalla niin pelkään vaan sitä että tuo kolmen viikon leiriputki pitkittää paranemista.

Viime viikon päiväohjelmaan kuului kahtena päivänä tämmöistä mukavaa
+ päivystämistä, kun mulla oli VMTL ja VUP.