lauantai 1. helmikuuta 2014

Mosaleiri

Nyt se on ohi! Ai että kun sitä kelpaa muistella nyt olleena ja menneenä asiana. Leirin aikana oli useita hetkiä kun epäilin mielenterveyttäni kun vapaaehtoisesti moiseen olen lähtenyt. Nyt jälkeenpäin on kuitenkin ihan mahtava fiilis kun sen leirin taistelin reippaasti. Veksiin ei tarvinnut lähteä kertaakaan, rakkuloita lukuunottamatta ei tullut taisteluvammoja ja henkinenkin kantti kesti ihan hyvin. Unenpuute oli se inhottavin asia. Oltiin Lohtajalla kolme yötä leirillä ja nukkumiseen oli muutenkin varattu vähän aikaa. Kun siihen vielä lisätään poterovartiovuorot, kipinävuorot ja yöllinen hälytys, niin eihän siinä kauaa ehditty voimia kerätä. Ruokaa meille oli kuitenkin ihan hyvin tarjolla, lisäksi käytin erittäin hyvin hyödykseni mahdollisuudet lipastaa ylimääräistä ruokaa, koska mulla on oikeasti pohjaton ruokahalu ja energiantarve kasvaa reippaasti tuollaisissa oloissa.

Leirin aikana me tehtiin kaikkea jännää. Heitettiin käsikranaatteja, opeteltiin lisää tetsaamisen ja partion toiminnan taitoja, kaivettiin poteroita ja tähystettiin ja ammuttiin vihollisia ja viimeisenä iltana marssittiin yöllä 10 km. Poteron kaivuu oli kyllä semmonen urakka ettei toista ole ihan hetkeen tullut koettua. Kolmena päivänä me kaivettiin niitä poteroita ja neljäntenä täytettiin. Mun poteron paikka oli tietenkin siellä hienolla hiekalla, jossa maa oli umpiroudassa. Kenttälapio vaan iski kipinää ja kaivuu eteni surkeesti vaikka rautakankikin oli apuna. Kyllä sain sitten ihan kelpo polvipoteron aikaseksi, osa joukkueesta kaivoi sulaa multaista maata ja sai kaivettua täysmittaiset pystypoterot.

Leirin jälkeen olin maailman onnellisin ihminen kun päästiin takasin kasarmille. Ja meidän tupa ja oma punkka eivät ole koskaan näyttäneet yhtä kodikkailta kuin sillon. Nyt oon kotona viikonloppua viettelemässä, takana on 11 tunnin yöunet ja ihana päivä kotona ja kaupoilla. Kohta lenkille koiruuden kanssa ja illalla hyvien ystävien seurassa kaupungin yöhön ilmeisesti korjaamaan Lohtajan aiheuttamaa nestehukkaa. Mun ainoat siviilikengät jota kehtaa käyttää ihmisten ilmoilla, on jumissa tupakaapissa jonka lukko meni sekaisin eikä aukea, tämähän sujuu hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti