Sä voit lähteä pv:stä mut pv ei koskaan lähde susta

Reservin aurinko on lämmittänyt kasvoja jo 2,5 kuukautta. Viime aikoina armeija-aiheiset unet on jo jääneet selvästi vähemmälle, mutta aina aika-ajoin unissa tulee ihan spontaaneja metsäkeikkoja, korpossa odottamisia ja tahtimarsseja ja muita välähdyksiä armeijan arjesta.
Ja ihan oikeassakin elämässä tulee välillä aika sotahullu olo kun esimerkiksi koulussa pyytää poikia tekemään jotain ja lisääkin tahtomattaan pyynnön loppuun "Ja mars mars!". Tai se hetki kun opettaja tulee vastaan koulun pihalla ja morjestaa vetämällä gonahtaneen näköisesti lippaan ja nyökkäämällä ja itse toistat samat liikkeet ja toteat opettajalle että "Joo lepo vaan". Mutta onhan se mahtavaa kun kuulee ruokapöytäkeskustelun ajautuvan taas armeijamuistoihin ja siinä missä moni muu tyttö pesee kätensä tilanteesta, itse olen edelleenkin tilanteen tasalla ja voin osallistua keskusteluun. Välillä toki yritän hillitä kielenkantani ja suodattaa inttijuttuja pois puheestani, mutta kun palveluksesta pääsystä on vasta niin vähän aikaa ja se oli kokemuksena niin mieleenpainuva ja on ollut aika iso osa mun elämääni, se etsiytyy tahtomattanikin puheeseeni ja käytökseeni.

Pari viikkoa sitten Ruotuväen toimittaja otti muhun yhteyttä ja halusi haastatella mua lehteen. Tottakai suostuin ja haastattelu saatiin tehtyä. Jutun aiheena oli inttipäiväkirja ja inttiblogi, jostain kautta toimittaja oli eksynyt mun blogiin ja olen toki todella otettu siitä että hän on juuri mun blogin valinnut tähän juttuun.

Tätä kuvaa klikkaamalla saat artikkelin auki luettavassa koossa. Ja löytyyhän koko lehtikin näköisversiona pdf-muodossa Ruotuväen omalta nettisivultakin.

Ja koska aihe on nyt esillä, ajattelin tarjoilla nettiin ennenkuulumatonta aineistoa suoraan mun päiväkirjastani melkein ensimmäiseltä sivulta jolloin elettiin tammikuun 6. päivää ja vuosi oli 2014 eli varmaan kaikki tiedetään että kyseessä oli monelle varusmiehelle aika iso päivä. Tässä on muutamia suoria lainauksia mun päiväkirjastani:

"Täällä on ollut oikein vauhdikasta. Morttisäkki painaa kuin synti, nyt se on sitten räjäytetty ja purettu ja särmältähän tuo kaappi näyttää. Punkkaa ei oo vielä tehty. Äsken kävin syömässä, ruoka oli oikein hyvää."

"Vitsit kun tää on kivaa! Aamuja odotellessa."

"Morttisäkkien raahaamisen katselu ikkunasta on kovin tyydyttävää kun itse ei enää tänään tarvii sitä roudata."

"Meille on opetettu kaikki mitä meiltä on vaadittu ja meille on annettu aikaa riittävästi, ellei liikaakin."

"Nyt kävi alikkeja ja joku herra isoherra juttelemassa. Onpas nämä kaikki niin ihmisläheisiä ja miellyttäviä tyyppejä."

"Oli oikein kiva seisoskella muodossa. Ja muistaakseni 2. joukkueen ryhmänjohtaja kehui meidän joukkuetta oikein särmäksi ja ylpeili meillä muille alikeille."

"Hampaat pesty, äitille ja isille laitettu viesti, kello on 21:58, nyt meen nukkumaan!"