maanantai 9. joulukuuta 2013

Miesten kouluun

Niin se on että STJ pienenee ihan huomaamatta, vastahan mä äsken iloitsin kun satanen rikkoutui ja tuntui et "nyt se on oikeesti lähellä". Ensimmäiset I/13 ja viimeiset II/12 miehet ja naiset on kohta kotimatkalla ja jostain luin että meidän erää jo odotellaan. Kovastihan nuo uhoavat että I/14 ei kotiudu koskaan, mutta kyllä se vakavasti on aikomuksena. Itseasiassa 374 vuorokauden päästä.

Joo ihan oikeasti, mulla on kännykässä
parikin erilaista TJ-sovellusta joista
on tosi tyydyttävää katsella kun
siviiliaamut vähenee!

Tuossa kesän aikanahan mulla oli kuukausien jakso jolloin en miettinyt koko armeijaa. Olin niin fiiliksissä siitä että pääsin kouluun ja ajattelin että kyllä se armeija nyt saa jäädä kun koulun penkki kutsuu. Mutta sitten koulussa iski se todellisuus.. Juuri ylioppilaaksi valmistunut tylsistyi kuoliaaksi amiksen penkillä, kun opettajat selittivät meille itsestäänselvyyksiä ja päivät venyivät parhaillaan sinne 8 tuntiin, josta tehokasta opiskelua oli mitättömän pieni osuus. Ja minä kun luulin ihan tosissani että amis on se mun paikka, ei mulla motivaatio riitä amkiin. Mutta kyllä sen siellä tajusi että ei siitä opiskelusta tule mitään jos se ei tarjoa haasteita ja onnistumisen tunteita.
Ja kun vielä Ilmasotakoulu muisti minua soitolla ja kyseli sotilaskuljettajakurssin haastatteluun, mun suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Tulin hyväksytyksi sotilaskuljettajakurssille ja postissa tuli PAM jossa ilmoittivat odottavansa minua Tikkakoskelle 6.1.2014.
Joten koulu jäi kesken, juuri vähän ennen toisen jakson loppua. Vanha kesätyöpaikkani otti minut ilolla vastaan ja elämä alkoi hymyillä! Oon nauttinut töissä olosta todella paljon, kesällä jo tykkäsin jakaa sanomalehtiä aamuyön hiljaisina tunteina, juosta välillä kerrostaloissa ja välillä jakaa omakotitalo-alueella ja kuunnella yöradiota. Voisin hyvin kuvitella jatkavani hommassa myös armeijan jälkeen, niin mukavaa hommaa se on! Olen päässyt myös päivävuoron puolelle, joten erilaisia työtehtäviä kyllä riittää.

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni! Päivällä katselin yle areenasta kun Mikkelissä oli käynnissä puolustusvoimain ohimarssi. Voi niitä paseja, panssarivaunuja ja mönkijöitä.. Ja tyylikkäitä varusmiehiä ohjaimissa. Alkuillasta seurasin jonkin matkaa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa, olihan se totutusta poikkeava. Muutoin oli virkistävä ja miellyttävän oloinen tilaisuus, mutta kyllä mulla meinasi mennä järki niiden kirjaotteiden lausuntoja seuratessa. Ei sitä kovin viihdyttäväksi voinut kutsua. Loirikin lauloi toki komeasti kappaleen Lapin kesä, mutta kun minä ehdin sen aikana tehdä hyvät voileivät ja kaakaot ja biisi vaan jatkui jatkumistaan.. Tulkinta on aina hyvästä, mutta tuo tulkinta veti maton alta itse kappaleelta.
Sitten nukuin pari tuntia yön töitä ajatellen ja heräsin herätyskellon soittoon katsomaan Tuntemattoman sotilaan. Aiemmin en ole sitä katsonut, vaikka se on monella kuulunut itsenäisyyspäivän traditioihin jo vuosien ajan. Tykkäsin kovasti leffasta, yleensäkin sotaelokuvat - etenkin suomalaiset sellaiset - ovat hyviä.

Lopuksi vielä ote Kotilieden ristikosta. Naapurin muori tykkää kun hänen luona käydään, itse olen siellä käynyt parhaillaan monta kertaa viikossa syömässä keksejä ja juttelemassa mukavia. Tämä muori on myös Karjalan evakkoja, häneltä löytyy muiden juttujensa lisäksi monia tarinoita noilta ajoilta. Yleensäkin olisi hienoa jos nykynuoret ehtisivät ja viitsisivät istua hetkeksi alas ja kuunnella mitä iäkkäämmillä ihmisillä on sanottavana, heiltä löytyy viisautta jota ei ansaita tai hankita, se tulee itsestään elämänkokemuksen myötä.
Naapurin muori tykkää kovasti kun kissanpoika ja pappakoira lähtee mukaani ja hän saa helliä ja silitellä niitä ja syöttää koiralle pullaa. Aikakausilehdet saan aina kotiinviemiseksi kun hän on ne lukenut. Tällä kertaa Kotilieden ristikosta löytyi tällainen kohta. Tottahan se on, miehiä meistä naisistakin siellä tulee.

Miesten kouluun TJ 27