Kyllä mä olen kerennyt jo niin moneen kertaan todistamaan nuo viime aikoina tutuksi tulleet lyriikat "Ei kipuu ei hyötyy". Nautin ihan suunnattomasti siitä tunteesta kun kroppaa polttelee treenien jälkeen ja jalat on raskaat mutta mieli keveä.
Viime aikoina mulla on ollut tosin erityisen paljon tekemistä siinä että puristan itseni sinne äärirajoille asti. Kun kuntoa kuitenkin löytyy ja voimaa on, mutta silti päästän suustani ne sanat "En mä saa heitettyä tästä" tai "No ei mulla oo voimaa". Onneks mennään koko ajan eteenpäin ja joka kerta se raja tulee myöhemmin vastaan. Silti nytkin ärsyynnyn itseeni kun muistelen viime perjantain treenejä joissa olin väsynyt ja matsi meni pelkästään nojailuksi toista vasten, kun en saanut mitään heittoa tehtyä saati sitten ukkoja nurin.
Toisaalta taas oon ihan täpinöissäni koska huomenna on taas harjoitukset!
Tänään kävin pitkästä aikaa puntilla. Vuosi sitten kävin jonkin verran, nyt ei ole tullut käytyä taas. Sisko oli mukana, se harrastelee tota raudan pumppaamista monta kertaa viikossa ja auttoi mua tekemään penkkiä ja vähän maastavetoja. Muitakin tuli tehtyä, ainoastaan vatsoja en tehnyt tuolla ollenkaan kun huomenna tehdään niitä kuitenkin taas treeneissä ja meidän liikkeet on siihen ihan tarpeeksi tehokkaita ja tekee kyllä hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti