Leiri TJ0, Loma TJ0, TJ13

Olipahan päivä! Aamulla moottorimarssi-osastomme lähti liikkeelle kello 9:00 ja puolenpäivän maissa oltiin takaisin Tikkakoskella. Silmäluomet kävi aika raskaiksi, mutta onneksi kahvikupponen Hankasalmella herätti just sen verran että sain moduulissa matkustaneet varusveijarit ja peräkärryssä olleet viestiromppeet ehjinä kasarmille.

Leirille lähdössä, kenttävarustus pakattuna viimeistä kertaa!

Mullehan leiri ei ollut fyysisesti kovin rasittava, kuljettajien hommat ei ole aina siitä sotilaallisimmasta päästä. Itse käytin vapaa-ajan leirillä hyödykseni kömpimällä masin hyttiin ja nukkumalla päiväunet pää rattiin nojaten. Jos tuli kylmä niin iskettiin webasto tulille ja taas tarkeni. Mun kanssa samassa ryhmityksessä ollut kuljettaja oli tehnyt pelimiehen ratkaisun ja hommannut laturin jolla masissa voi ladata kännykkää, se viimeistään teki leiristä luvattoman miellyttävän.
Taisteluvarustusta piti käyttää muutamaan otteeseen, kun vielä näillä aamuilla jouduttiin rämpimään tuliasemiin ilmahälytysten takia. Yöuntakin sain ihan ruhtinaallisesti, sellasta 7-9 tuntia yössä + päiväunet.

Kenttälounas, jota söin leirin aikana ehkä kaksi kertaa. Ei enää ikinä!
Mun uljas kulkuneuvo. Kyllä mä vanhan kunnon masin olisin mielummin ottanut
Laturi! Tuo leirin pelastus ja taisteluhengen kohottaja
Ja webasto, moto-au:n paras ystävä.

Sodan melskeessä kävin myös tuolla firman pikku kauppakassilla kaupoilla.
Parasta oli katsella ohikulkijoiden ilmeitä kun löin masin parkkiin. Lisäksi
ylimääräistä komiikkaa herättää yleensä se kun hytistä laskeutuukin naispuolinen
kuljettaja.

Yksi vuorokausi oli kohtalaisen rankka kun lähdettiin siirtymään uudelle alueelle klo 23 ja perillä oltiin ensimmäisen ajoneuvon suunnistusvirheiden takia siinä klo 2 pintaan. Siitä lähdin vielä kuljettamaan muutamia taistelijoita kamppeineen ja nukkumaan pääsin vasta 4:30. Kuljettajahommissa hyvä puoli on se että maastossakin meille täytyy taata 6 tunnin yhtämittainen lepo. Niinpä minäkin heräsin joskus kymmenen maissa hyvin nukutun yön jälkeen. Ilman peltoreita en kyllä olisi sinne asti nukkunut kun muu porukka oli jo aamulla hereillä.

Vaikka fyysisesti ei ollutkaan rankkaa niin henkistä kanttia tuo leiri vaati. Mulla on aika pitkä tauko ollut kuljetushommista kun olen ollut ensin p-kauden ryhmänjohtajana ja sitten kuljettajakurssin ryhmänjohtajana. Joten kun piti pimeessä kytkeä ja irrottaa tota pientä yhdistelmää tai yksin peruuttaa lähes 90 asteen kulmaan vielä "väräälle puolelle", semmonen kevyt vitutus ja stressi pyrki pintaan. Mutta mitään en rikkonut enkä töhöttänyt, mistä oon melkein jopa yllättynyt. Lisäksi mulla oli inttiin tullessa alla vain B-kortti ja aukissa meidän kuskihommiin saama koulutus oli yllättävän suppeaa, joten pieni ylimääräinen stressi oli koko ajan päällä. Mutta elossa ja kunnialla selvittiin ja koko komppania sai loistavaa palautetta päättöharjoituksesta!

Viimeinen telttayö käsillä ja fiilis mitä mainioin!

Liekitin tonnikalavoileipää (kun nuo leipien alla olevat tikut syttyi palamaan)
 ja nautin viimeisestä illasta koropj:n lämmössä ja kelasin että kohta tää on ohi. 

Mutta kyllä oon onnellinen kun pääsin lomille. Muuten tuolla olisi kestänyt vielä pidempään kuin tän 11 päivää  mutta mulla alkoi pinna olla aika kireellä monien ihmisten kanssa. Kun ollaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja jatkuvassa kanssakäynnissä, alkaa väistämättä kaivata omaa rauhaa ja toisista ihmisistä alkaa löytyä harvinaisen ärsyttäviä piirteitä. Mulla on aika usein vaikeuksia tulla toimeen tietynlaisten ihmisten kanssa ja tuollaisissa olosuhteissa se vaan korostuu. Viihdyn erinomaisesti omissa oloissani ja siksipä oon niin onnellinen että nyt on pari päivää aikaa tehdä omia hommia eikä tarvitse huomioida ketään. Vaikka intin aikana saakin paljon kavereita niin enpä usko että siviilissä tullaan törmäilemään ikinä. Siitä oon ihan kiitollinen, tää on vain väliaikaista ja kohta ohi.

Palvelusaikani kolmas sulhanen aamuauringossa. 

Nyt unten maille ja nauttimaan kiireettömistä lomapäivistä ja nollaamaan ajatuksia! TJ12,

Lopuksi somessa olevan inttikuvaviikon kunniaksi kuvia kesältä, uusien
alokkaiden leiriltä Lohtaja Sunny Beachilta. Onnellinen moto au siellä
luonnollisessa ympäristössään poteronkaivuussa?

TJ18 - lopun alkua

Vähiin alkaa käymään aamut! Ihan käsittämätöntä ajatella että reilu pari viikkoa enää ja sitten tää on ohi.

Kun uusien kuljettajien autokoulu loppui, mulla alkoi 16 päivän lomat jonka aikana ehti sopivasti unohtaa kaiken koko laitoksesta ja suurin osa ihmisistäkin painui ihan unholaan. Teki niin hyvää päästä maistamaan siviilielämää, toisaalta nyt sitä odottaa kahta kauheemmin kun muistaa miten vapauttavalta ja rentouttavalta se tuntui.. Lomien aikana näin muutamaa kaveria kun oli aikaa ja jaksamista kerrankin. Koiran kanssa reippailin ihan urakalla, lenkit oli sellaista 5-13km luokkaa ja ai että mä nautin! Pääsi ulkoilemaan luontoon just sillon kun huvitti ja sai kävellä niin paljon kun tietä riitti. Kävin elokuvissa katsomassa Mielensäpahoittajan ja samaistuin päähenkilöön melkein täysin. Koirapuistoilin koiruuden kanssa ja kävin autoilemassa sen kanssa pitkin ja poikin. Talvirenkaatkin vaihdoin vihdoin ja viimein. Aloitin katsomaan uutta tv-sarjaa ja jäin koukkuun (The Big Bang Theory) ja kävelin 5 kilometriä Tuurin kyläkaupassa ostoksilla ollessani.

Eli joo, oli vähän kyistä palata takaisin valtion sirkukseen. Sunnuntai-iltana tulin ja tiistaiaamuna lähdettiin loppusotaan. Aijai, kevyt muutos arkirutiineihin kun vielä viimeisen kerran joutuu nukkumaan pj-teltassa ja kantamaan tota vanhaa tetsaria sekä elämään leivällä ja hedelmillä (pakkiruokaa en syö, ei oo mun juttu). Onneksi sentään viimeinkin pääsin koulutustani vastaavaan hommaan eli kuljettajaksi. Okei maavoimissa mun hommani olisi ihan eri mut onhan nää ylivoimaisesti parhaita hommia. Kun katselee noita kelanvetäjiä ja spolleja täältä masin lämmöstä.. Ei voi valittaa. Leiri TJ5! Vähiin käy ennen kun loppuu!

Kyllä mä odotan siviiliin pääsyä, on tämä laitos jo nähty ja kyllä täältä jo joutaisi pois. Pientä gonahtelua alkaa olla ilmassa kun tajuaa että kohta pääsee reserviin ihan lopullisesti ja pääsee jatkamaan omaa elämää. Opiskelupaikkoja on katseltu ja luultavasti tammikuussa alkaa koulu. Ja ensi keväänä meille tulee koiranpentu! Kaikkea jännää on tiedossa, hoidetaan nyt tää leiri ja viimenen puoltoistaviikkonen jotenkin kunnialla loppuun.

TJ viiskytjotain

Kuulin vähän juttua että mun palvelustoverit on löytäneet tiensä mun blogiin ja tätä on jossain tuvassa lueskeltu ja villi veikkaus on että mun kirjotelmille on siellä naurettu haljetakseen. Eihän siinä, hyviä lukuhetkiä pojat!

Mulla on takana kohta 10 viikon mittainen kuljettajakurssi jolla toimin apukouluttajana ja rj:nä. Ehdottomasti p-kauden johtamishommia parempia hommiahan nää on, oon viihtynyt hyvin vaikka jouduinkin muuttamaan toiseen komppaniaan. Aukin aikana tuli tetsattua ja marssittua ihan yhden varusmiespalveluksen tarpeisiin joten oon ihan hyvillä mielin katsellut komppanian ikkunasta kun tulevat aliupseerit on lähteneet kelojen ja tetsareiden kanssa korpeen ryynäämään. Vaikka hyviä hommia nää omat hommat onkin monen muun varusmiespalvelukseen verrattuna niin on tässä saanut ihan tarpeeksi ressata ja tehä töitä. Autolla saa ajaa aivan riittämiin ja kiirettä pitää.

Ja eipä tuolla tarvii huolehtia siitä että yksin jäis, juttuseuraa riittää ja aika kuluu mukavasti vapaa-ajallakin vaikka oma tupani onkin yleensä tyhjillään. Aina välillä kun omassa punkassa rötvääminen ja leffojen ja sarjojen suurkulutus alkaa käymään hermoille, aina löytyy joku jonka kanssa puhua vaikka sitten säästä. Niin ja tälläkin viikolla aikaa oli siinä määrin että paremman tekemisen puutteessa kävin parina päivänä juoksemassa (pakkassää ja juoksutauko + venyyttelyn missaaminen kostautui siinä mielessä että nyt on etureidet tosi jumissa) keskellä kirkasta päivää.

Muken ruoka on alkanut maistumaan pahalta. Toisaalta fyysinen rasittavuus näissä hommissa on aika minimaalista jollei omaehtoista liikuntaa lasketa. Siispä muken aamupalalla ja sotkun voileivillä elää ihan mainiosti.

Ei muuta ku aamuja!

PS Kiitän poikia siitä että lahjoittivat mulle Uuden testamentin josta kehottivat lukemaan sananlaskun 21 jakeen 19 joka kuului näin: "Parempi asua autiomaassa kuin pahansisuisen vaimon kanssa".

Miten meillä menee

Hävettää huomata että viimeisin päivitys on 4.7. On se aika vissiin vähän vierähtänyt ja vapaa-aika on kulunut muualla kuin blogin ääressä. Pahoitteluni siitä. On ollut olevinaan kaikenlaista muuta, vaikka tosiasiassa oon käyttänyt kaiken vapaa-aikani huilailuun ja kotona oleskeluun. No okei, viikonloppuja oon viettänyt lavatansseissa jonkin verran ja nyt oon pari kertaa ehtinyt taas käymään harkoissanikin. Kummasti sitä vaan aktivoituu kun syksy saapuu!

Tänä viikonloppuna, pitkästä aikaa sai näyttää naiselliselta!

Mulla menee hyvin. Alikersantin rooliin oli aluksi aika jännää astua. Auktoriteetti ja vastaavat sotilaalliset asiat eivät mua niinkään mietityttäneet, vaan paineita oon ottanut siitä että mun pitää tietää ihan koko ajan mitä tulee tapahtumaan, millon tapahtuu mitäkin ja missä kukakin alaisistani on menossa. Kyllähän siitä on selvitty, mutta täytyy sanoa että oon onnellinen kun p-kausi on osaltani ohi. Mulla on takana käytännössä kolme p-kautta. Oman p-kauden jälkeen koitti auk joka oli meillä ainakin melkein pelkkää toistoa omasta p-kaudesta, meno ei muuttunut juuri mihinkään. Sitten siihen perään uusien alokkaiden p-kausi.

Poterossa puolustautumassa

Moottorimies-tason hommissa

Sen myötä oon  saanut taas pukea päälleni vanhan kunnon tetsarin joka on ihan kidutusvälineeseen verrattava, kun ensin on tottunut HämRissä siihen uuteen ja käyttökelposeen tetsariin. Lisäksi oon päässyt kaivamaan seisomapoteron ja opettamaan alokkaille yksittäisen taistelijan etenemismuotoja ja muuta huikeeta!

RÄJÄHTI, RÄJÄHTI!

Tvällärihommissa

Alunperinhän mun ei todellakaan pitänyt mennä alokkaiden ryhmänjohtajaksi vaan autohallille kuskihommiin ja sitten p-kauden jälkeen uusien kuskien kaitsijaksi ja kouluttajaksi. Mutta erinäisten vaiheiden kautta kävi niin että kaikki liikenevät alikersantit valjastettiin alokkaiden johtajiksi. Pari viikkoa ehdin olla kuskihommissa ennen kuin piti lähteä johtamaan uusia sotureiden alkuja. En todellakaan ole tyytyväinen siihen että jouduin alokkaiden johtajaksi, mutta täytyy sanoa että on tässä ollut hyviäkin puolia. Oon saanut pitää monia koulutuksia ja saanut tehdä erilaisia johtamissuoritteita. Silti olen enemmän kuin onnellinen siitä että nyt se on ohi ja pääsen oman koulutushaarani hommiin. ero HämR:n ja IlmaSk:n välillä on ollut ihan huikea siinä millaista kuria pidetään, miten asiat tehdään ja millaisia käytänteitä on. Eniten harmittaa se että alokkailla on voinut mennä pienet päät sekaisin kun niille on nyt opetettu asioita aika eri tavoin. Mutta tällaista se on.

Alaiset tekivät ryhmänjohtajistaan sikalistat. Itse sain jokaisessa listassa aika samankaltaisia huomioita osakseni. Olen mm hiekkapillu, ärsyttävä jne. Sain myös paljon muotokuvia osakseni, tykkään erityisesti siitä miten mut on kuvattu niissä isona ja miespuolisena ja mulla kasvaa kyrpä myös otsassa. En oo ollut hirveen suuressa suosiossa, mutta oikeastaan ei kiinnosta enkä mä tästä aio muuksikaan muuttua.

Nyt viettelen kuuden päivän lomia, aina torstaihin asti! Ja sitten viikonlopuksi autohallille päivystämään ja maanantaina alkaa uudet kuviot uusien kuskien kanssa. Ei ehkä ihan ideaalisin tapa viettää 20v synttäreitä, mutta aina ei voi voittaa.

Leben

Mullahan oli tässä ruhtinaallinen kesälomakin, 9 tai 10 päivää se kesti :) Välissä olin yhden päivän palveluksessa kun alaisilla oli valokuvaus ja halusin osallistua niihin. Että on tässä ehditty hyvin vetää lebeniä alkuvuodenkin edestä.

Iltavapailla kerran

Tikkakoski

Vanha kunnon Tikkakoski! Sinä iltana kun juhannusviikon sunnuntaina
tänne astelin ekaa kertaa sitten Helmikuun 6. päivän.

Iltavapaat, koti, perhe ja ulkosauna! Tikkakoskella olo maistuu senkin takia
että nyt voi iltaisin käydä jopa kotona sen sijaan että neppailee kasarmilla.

Iltavapaiden jälkeiset aktiviteetit

Patrikin kanssa iltavapailla hassuttelemassa rannalla

Eiliset iltavapaat kuvin. M05 härövarustus mallia iltavapaat. Patrikin kanssa kävin Kunton haudalla, sen lopetuksesta
tuli toissapäivänä kuluneeksi vuosi (silloin sytytin iltavapailla kotona kynttilän haudalle, siellä se edelleen paloi), oma tupa ja oma lupa odotti mua kasarmilla. Kyllä kelpaa asua tällaisessa mukavassa ja viihtyisässä yksiössä!

Ja tässä tän illan aktiviteetit! Ajohallin päivystys -nakki napsahti mun kohdalle. Mikäs tässä,
tilattiin pitsat portille ja katottiin jalkapalloa ja sellasta. Nyt vähän leffaa! Viikonlopun työt
on jo tehty tän iltapäivän aikana, nyt vaan nautitaan gineksestä hallilla!

Rouva Alikersantti!

Ei lisättävää tältä erää! Ryhti painuu kumaraan kun rautaa on rinnassa niin maan perkeleesti. No ei vaan, mutta hyvältä tuntuu joka tapauksessa. Paljon kivoja ja vähemmän kivoja muistoja on takana aukin ajalta, nyt sitten vähän juhannuksen viettoa ennen J-kauden koetuksia :)

Worst part is over

Kyllä se näin on, AUK TJ5! Kohta arvomerkki vaihtuu nakkiaurasta ja silakasta kahteen kulmarautaan ja palveluspaikka Hennalasta vanhaan kunnon Tikkakoskeen!
Tällä viikolla meillä oli viimeinen fyysinen rutistus kun RTK koitti. Se osoittautuikin odotettua helpommaksi, marssittiin kahden päivän aikana reilu 40km ja tehtiin linjakohtaisia käytännönkokeita ja ammuttiin vähän partioittain. Nukuttiin 7-8 tuntia luokkatilassa ennen pikamarssia kasarmille, olihan se ihan miellyttävä ylläri kun viime marssilla jossa itse olin, me nukuttiin 10 minuuttia taivasalla..

Tuo aiempi marssi oli perinnemarssi joka tuli vähän puun takaa meille kaikille. Kahden päivän marssiin mahtui 60km jalkamarssia, vesistönylitys, suunnistusta ja muutamia muita rasteja. Olihan se ihan hauska kokemus. Itse toimin meidän ryhmänjohtajana ja kyllähän siinä pinna oli aika kireellä. Tuntui että rasteja tuli vaan lisää ja lisää eikä marssi lopu ikinä. Siinä vaiheessa kun oltiin hypätty järveen taisteluvarustuksessa (rynkkypyssy jätettiin kylläkin rannalle) ja kiivettiin vuorollamme takaisin laiturille uitettuina, väsyneinä ja nälkäisinä trangiaruokien jälkeen, saatiin viimein kuulla että edessä oli enää siirtymä Hennalaan.
Kaikki 4 naista jotka lähtivät marssille, saapuivat myös maaliin. Sen sijaan miehistä lopetti aika iso prosentuaalinen osuus. Olihan se hieno fiilis taistella tuollainen koetus loppuun asti samalla kun monet tekivät sen helpon ratkaisun ja lopettivat. Samana ja seuraavana päivänä kasarmilla liikkui ainoastaan linkuttavia ja uikuttavia varusmiehiä ja vemppamuodot kasvoivat isommiksi kuin varsinaiset muodot. Ja kaikki me jotka marssittiin alusta loppuun asti, saatiin palkinnoksi kuntoisuuslomat! Ensimmäinen kuntsari on siis hankittu nyt.

Loppusotakin käytiin taistelemassa. Poterorallia, vähäisiä yöunia ja lukuisia teltanpystytyksiä ja purkuja lukuunottamatta leiri oli ihan mukava. Okei kyllä se nakersi kun maattiin 6 tuntia soijassa ja itikoiden puremina mättäällä odottamassa taistelua. Mutta ajoneuvojen kunnossapitohommat ja kuskihommat oli mukavia. Itse otin mielelläni vastaan kaikki mahdolliset kuskinakit, ne tarjoavat nimittäin hyvän nakkisuojan epämiellyttävien tehtävien varalle.

Mutta nyt nuo kaikki on todellakin takana ja meillä on jäljellä enää kolme varsinaista päivää ja ylenemispäivä! Ihan huikeeta, ensimmäinen varuste-erä on jo palautettu ja pari päivää on kulunut aika pitkälti täyteohjelman merkeissä ja maatessa.
Hennalaa voi ehkä paikkana tulla vielä ikävä. Kasarmi on nimittäin todella kaunis, toivottavasti rykmentin lakkauttamisen jälkeen alueelle löytyy arvoistansa käyttöä. Myös kurssikavereita tulen varmaan vielä kaipaamaan. Vaikka välillä onkin vituttanut, niin kyllä ne ihmiset on tehneet tästäkin kokemuksesta arvokkaan. Itse moto auk ei ehkä ole ollut ihan sellainen kun odotin. Meillä on ollut yllättävän vähän autohommia, leiritkin on menneet aika paljon jääkärihommissa eikä korjaushommia ole saatu tehdä niin paljon kun olisin toivonut. Mutta Tikkakoskella mua odottaa kuskihommat ja kuskien johtaminen, joten en jaksa ajatella taaksepäin täyttämättä jääneitä odotuksiani.

Torstaina valmistuu siis Hennalasta viimeinen erä särmääkin särmempiä moottorialiupseereja. Sieltä minä lähden juhannuksen viettoon ja sunnuntai-iltana palaan vihdoinkin Tikkakoskelle!